Salin tuuletus oli jotakuinkin massiivista, etenkin sen jälkeen kun olin tuupannut käteni vahingossa sen seinästä läpi.

Aivan yllättäen ei tuuppaus tapahtunut, sillä seinän lahovaurion olisi paikallistanut lepakkokin pelkän ilmavirran perusteella. Minkään asteisesta piilovirheestä ei siis ollut kyse.

 

Salin seinän vauriota

 

Sikarihuoneen seinän kohtalo vielä rujompi. Sieniherran asujaimisto oli ilmeisesti havaittu noin vuonna 2008, sillä kyseisen vuoden sanomalehti löytyi takan reunalta. Huone oli pois käytöstä ja muovitettu, sitä pääsi katsomaan kömpimällä ikkunasta sisään. Havaitsin tosin, että suoraan seinästäkin olisi voinut kävellä läpi.

 

Sikarihuoneen nurkkahirsiä, tai mitä niistä oli jäljellä. Kuvassa vasemalla laudat peittävät vanhaa ikkuna-aukkoa

 

Lahovauriot olivat syntyneet, kun terassin katon syöksytorvet ja jalkarännit olivat tukkeutuneet ja osittain putoilleet poiskin. Vesi oli jäänyt makaamaan terassin katolle ja alkuperäisen suunnitteluruusun takia vesi holahti päin talon seinää ja ajan kuluessa lahotti seinät terassin molemmilta puolilta.

 

Sikarihuoneen nurkkaa ulkoa kesäkuussa 2017

 

Asuminen on mukavampaa sienettömien seinien ympäröimänä, joten seinien poisto ja uusien rakentaminen oli ensimmäinen homma.

Seinien purkamisen aloitti Satakunnan Museon järjestämässä Euroopan kulttuuripäivän tapahtumassa rakennuskonservaattori Kalle Virtanen.

Museoviraston ja Virtasen ehdotuksesta seinät päätettiin rakentaa rankarakenteisina, jäisihän tuota alkuperäistä hirsikehikkoa joitakin metrejä jäljelle, vaikka vähän hommassa oikaistaisiinkin. Olin päätöksestä hyvin iloinen, sillä hirsien vaihdon hinta sai minut nakertamaan sormenkynnet vereslihalle.

Näkyy vähän isommin läpi

 

Seinät purettiin ja lisäksi jonkin verran tervettä rakennetta. Vauriot olivat yllättävän paikallisia. Salin lattiaakin varauduttiin purkamaan monta neliömetriä, mutta vain seinää lähinnä oleva lankku oli vaurioitunut. Kurkistelin salin lattialankkuja alapuolelta ja pelästyin, että joku rontti on ne jossain vaiheessa vaihtanut, kunnes ymmärsin, että lankut ovat vain säilyneet niin hyvin, että ne olisivat voineet eilen tulla sahalta.

120 vuotta vanhaa lattialankkua ja vähän uudempi koipi

 

Salin vauriokohdassa sijaitsi ikkuna. Vanhoissa, 1900-luvun alun, kuvissa ikkunaa ei kuitenkaan siinä kohdassa ollut ja purkuhommissa salin seinästä löytyi alkuperäinen ikkuna, joka päätettiin jättää paikoilleen ja tehdä vauriokohtaan alkuperäisen mallin mukaan umpiseinä.

 

Ikkuna, joka päätettiin poistaa

 

Alkuperäinen näkymä

 

Sikarihuoneessa terassiseinän ikkuna oli poistettu ja levytetty umpeen. Pakarituvasta löytyi siihen juuri sopiva puusepän tekemä, tosin moderni, ikkuna.

Salin seinästä pulpahti ikkuna

 

Tuulileijonaa

Tuulileijonaa seinässä

 

Ulkovuoriksi laitettiin väliaikaiset, omista kätköistä löytyneet, laudat. Talon aidossa vuorilaudoituksessa on huomattavasti leveämpää lautaa ja helmiponttia. Kun hirsirungon vauriot on kartoitettu mahdollisimman laajasti, tilataan höyläämöltä tarvittava määrä oikeanlaista lautaa ja vaihdetaan väliaikaispaikkailut kunnollisiin.

Väliaikainen paikkalaudoitus luo huvilalle tilkkutäkkimäisen perusilmeen. Mutta nyt ei näy seinistä läpi.

 

 

Salissa on edelleen Huokoleijona pintamateriaalina. Jos valikoin tapettia vielä toisen vuoden, siitä tulee taatusti loistava.

 

 

 

 

0 kommenttia

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.