Talvi on jo jolkotellut menojaan, vaikka muutaman sinnikkään paluuyrityksen onkin tehnyt. Niin vauhdilla jolkottelikin, etten ehtinyt Kartanoa juuri kunnostella saati blogia vilkuilla. Tässä vaiheessa uskaltaa kuitenkin jo tehdä päivityksen Punaisesta Paronista ja hänen matkastaan kellariini pöhisemään.

2017 syksy oli pitkä ja vetinen. Sadetta tuuppasi taivaan täydeltä ja siinä katon kuntoa ihmetellessä tuli mieleen, että saattaapi tulla se talvikin sieltä joskus ja lämmitys oli rikkinäisen öljykattilan varassa.

Yläjaostolle kiitos toimivista kakluuneista

Sitä siinä sitten monen miehen ja ulalla olevan kartanonrouvan voimin ihmeteltiin. Kannattaako korjata? Ellei, niin mitäs sitten? Korjauspulma ratkesi helpolla, kun todettiin, että kantoöljyn varassa oltaisiin, sillä vanha öljysäiliö ei toiminut. Itseasiassa palomestari käski hankkiutua koko säiliöstä eroon mahdollisimman pian ja pysyvästi, jotta välttyisin ympäristörikollisen leimalta.

Ulkorakennuksen pannuhuoneessa, noin 80 metrin matkan päässä talolta, oli jo valmiiksi nimellisteholtaan 100 kw käytettynä hankittu hakepoltin siiloineen. Sitä ei ollut koskaan yhdistetty lämpökanaaleilla taloon, eikä muitakaan kytkentöjä tehty. Toimintakyvystäkään ei ollut varmuutta, vaikka mainiolta peliltä omiin silmiini näyttikin. Sitä siinä tollotin kuin sonni uutta veräjää ja luultavasti sonni ymmärsi veräjän päälle huomattavasti enemmän kuin minä hakekattilan. Todennäköisesti se olisi ymmärtänyt siitä hakekattilastakin enemmän kuin minä.

Hakkeen yhdistämiskustannukset arvioitiin noin 30 tuhannen euron arvoiseksi hommaksi, eikä kukaan pystynyt lupaamaan, että vempain pelittäisi. Rouvalla ei myöskään ollut, eikä ole edelleenkään, etukuormaajaa, jolla hakesiilon olisi saanut täytettyä. Ei sen puoleen, minkäänlaista taitoa moista vempainta ohjastaakaan. Asiantuntijoiden mukaan 100 kw poltin olisi jo liiankin tehokas. Se oli hankittu myös navetan lämmitystarpeisiin, enkä hankkinut talon kylkiäisiksi nautaeläimiä, navetasta puhumattakaan, joten poltin olisi kuulemma helposti tukkeutunut ja pätkinyt.

Ei ole kovin helppoa miettiä millä vempaimella saisi mahdollisimman edullisesti pysymään 650 neliötä hirsilinnaa lämpimänä hiukan kovemmillakin puhureilla. Lähinnä mietin jotain väliaikaista, edullista järjestelmää, joka pelittäisi edes muutaman vuoden, jotta akuuteimmat remontit saataisiin pois jaloista ja uusi, mahdollisimman pitkäikäinen ja lopullinen, lämmitysjärjestelmä pohdittua perusteellisesti. Siinä kohtaa kun syyskuu oli jo kääntynyt lokakuuksi ja sammakkoprofessorit ennustelivat kymmenittäin pakkasasteita talven ratoksi, alkoi olla kiire saada kakluunien lisäksi jotain muutakin toimivaa lämmitintä.

Luonnollisesti ensimmäiseksi mieleen tuli maalämpö. Edullista ja ympäristöystävällistä hommaa, kuulosti mainiolta. Laitoin useampaankin yritykseen tarjouspyynnön, mutta vain kahdesta sain vastauksen. Lämpöässä Oy:stä tulikin mukavansorttinen herrasmies käymään ja hämmästelemään kuutiomäärää. Ihan mikä tahansa pikkupumppu ei tarjolla olevaan toimeen riittäisi. Osatehoinen, eli kovimmilla pakkasilla sähköä tarvittaisiin lisäksi, sen pitäisi olla, sillä tuon kokoiseen taloon sopiva täystehopumppu vaatisi sulakekoon muutoksen ja sitä seuraisi iso sähköremontti. Siinä tilanteessa, keittiön ollessa maan tasalla ja muutaman muun remonttikohteen siintäessä hyvinkin lähitulevaisuudessa, ei sähköremontti kuulostanut houkuttelevalta vaihtoehdolta. Porakaivoja pitäisi olla joka tapauksessa 2-3 kpl, niidenkään porauskustannukset eivät ole kovin ilmaisia. Loppujen lopuksi osatehopumppujärjestelmän hinnaksi olisi tullut vähintään 40 000 euroa. Siinä kohtaa hikoilutti, vaikka yllättävänkin edullinen tuo vaihtoehto olisi ollut. Jospa löytyisi sittenkin edullisempi vaihtoehto.

Hake oli mietinnässä, mutta jälleen lämpökanaalin kustannukset hirvittivät. Eikä suunnitelmissa ollut opetella kuormainhärveleiden ajotaitoa. Ajattelin harjoitella vasaran ja sahan käyttöä ensin, vatupassin tarve tuskin olisi kovinkaan akuutti. Ehkä sitten lopullisessa lämmitysversiossa otettaisiin hakekin valintaprosessiin mukaan.

Yksi vaihtoehto oli ilmavesilämpö, mutta niilläkin laitteilla kustannukset olisivat olleet noin 25 000 euroa ja käyttökustannukset huomattavasti maalämpöä ja haketta korkeammat. Netin ihmeellisestä maailmasta löysin paljon käyttökokemuksia, joista osa oli hyvinkin positiivisia ja osa taas olisi tunkenut laitteensa suohon, jos sellainen lähimaastosta olisi löytynyt. Näin valtavan kuutiomäärän lämmityksessä pienikin lisäys sähkön käytössä näkyisi ikävästi syömäpuolen budjetissa.

Kysyin tarjouksia myös pellettijärjestelmistä. Valmistajat suosittelivat pannun asentamista ulkona sijaitsevaan pannuhuoneeseen. Taas ne lämpökanaalit…

Nimellisteholtaan 40 kw laite, kanaaleineen, mutta ilman putkitöitä, olisi kustantanut 56 000e. Tässä kohtaa olin hyvin huonovointinen ja se kaiketi näkyi, sillä myyjä kaivoi äkkiä esille varasuunnitelman, jossa lämpökeskus olisi alakerrassa, nykyisen öljykattilan tilalla. Hinta putosi noin 20 tuhanteen + putkityöt. Kuulosti jo paremmalta, mutta josko vieläkin edullisemmalla voisi päästä?

Paikallisessa Systemia, LVI-liikkeessä palvelu oli erinomaista ja sieltäkin sain tarjouksen noin 10 000 euron pellettilaitteesta asennuksineen + ne putkityöt. Samoin Euran Hanakoilta, Kimmo Hirvelältä, tuli tarjous kotimaisesta pannusta, 6000e ja putkityöt.

Tämä alkoi jo kuulostaa minun budjetiltani.

En enää edes muista mistä ja kuka, olisikohan ollut museopäivän yleisökierroksella joku, kehotti ottamaan yhteyttä Teollisuuden Lämpö Oy:n Petri Tiukkaan ja pyytämään tarjousta. Petri saapuikin paikalle pikaisesti ja sain tarjouksia useista laitteista. Myös hän suositteli laitteen sijaintipaikaksi ulkorakkennusta ja niitä lämpökanaaleja. Kertoi viimeiseksi varaston perukoilta löytyvästä pahnanpohjimmaislaitteesta, jonka voisin hyvinkin edullisesti lunastaa itselleni. Nyt alkoi lompakkokin iloita.

Lämpökanaalin hinta kaiveli edelleen ja laskeskelin kirvesmiehen kanssa, että tulisi edullisemmaksi rakentaa paloeristetty koppi talossa kiinni sijaitsevaan pyörävarastoon ja vetää siitä muutama metri kanaalia, kuin sijoittaa rakennus jo olemassa olevaan pannuhuoneeseen. Tämäkin ajatus keikahti nurinniskoin, kun nokipoika alakerran pannuhuonetta öljykattilan jäljiltä nuohotessaan kertoi minun olevan aivan kaheli, jos laittaisin pellettikattilan muualle kuin alakerran jo valmiiksi paloeristettyyn tilaan. Lomapakkoni iloitsi myös tästä ajatuksesta kovin.

Kellarin viereisessä rossissa olisi ollut tilaa isohkolle pellettisiilolle, josta siirtoruuvilla pelletti olisi saatu polttimeen kätevästi. Mietinnässä oli myös käyttää tonnin suursäkkejä ja niiden varastoimista pyöräkatokseen ja polttoaineen siirtämistä pelletti-imurilla kattilan omaan varastosiiloon. Tämä tyssäsi siihen, että edullisimmatkin käytetyt imurit maksoivat 1300e. Lopulta päädyin sijoittamaan lämmityskattilan alakertaan ja hankkimaan pellettiä 15 kg:n piensäkeissä. Säkit varastoitaisiin parin viikon välein rossiin, jossa on parinkymmenen neliön tilassa korkeutta noin 180cm ja vanha klapiluukkukin vielä, kuin tehty säkkien pudottelua varten.

Punainen Paroni

 

Kattila tuli pihalle juuri sovittuna aikana ja ex-mies kahden iloisen puolalaisen kaverinsa kanssa kantoivat sen alakertaan. Opin monta uutta puolan kielistä kirosanaa.

LVI Juha Hurvi Tmi hoiteli putkityöt. Pari rikkinäistä patteria piti vaihtaa uuteen ja salin alta oli putki räjähtänyt pakkasessa. Olivat hyvin iloisia ryömiessään rossin matalimmassa kohdassa vaihtamassa putkeen osia. Ei näkynyt lattiasientä kuulemma.

Nyt Punaiseksi Paroniksi nimeämäni vempele on raksuttanut alakerrassa yli vuoden ja olen siihen oikein tyytyväinen. Aluksi oli hiukan haasteita säätöjen kanssa ja rouvakin oli hiukan hukassa ensimmäistä kertaa kun pellettiä saati lämpökattilaa katseli. Onneksi on ystäviä ja yksi heistä maailman paras lämmityslaite- ja elektroniiikkaguru, joka vaivojaan säästelemättä auttoi kattilan käyttöönotossa.

Jonkun ajan päästä sain selville mistä luukusta savua kuuluu tulla ja mistä ei, että vempainta pitää nuohota välillä ja tuhkaluukku tyhjentää. Selvisi mikä on paisuntasäiliö ja miten toimii suntti ja miksi sitä kannataa kääntää isommalle, kun ulkona on -30C.

Tästä luukusta ei kuulu tulla savua. Opin, että nuohous on tähdellinen toimenpide

Pellettilaite on varsin tolkun järjestelmä ja edullinenkin vielä. Varaston periltä puolalaista kattilaa ei tosin kannata ostaa, ellei satu löytämään itselleen toimivaa ja innokasta lämpökeskusten ammattilaista. Minä onneksi löysin.

Kunnon kattila on kohtalaisen huoleton. Koosta riippuen se on nuohottava ja tuhkat tyhjennettävä 2-4 vkon välein, ja sen on toimenpide, minkä minäkin osaan tehdä, joskin pyrin sitäkin välttelemään.

Lämmityskustannukset ovat kuukausitasolla noin 500 € talvikaudella ja kesällä 0 €, kun koko talo on lämpimänä. Meillä käyttövesi tulee toistaiseksi sähkövaraajasta ja saunavedet lämmitetään padassa, tämä tosin on tarkoitus muuttaa tulevaisuuden järjestelmässä.

Paroni haukkaa siis noin tonnin pellettiä kahdessa viikossa peruspakkasilla ja 30 asteen hytinässä jopa tuplamäärän, mutta sellaisia pakkaspäiviä ei kovin montaa talvessa onneksi olekaan.

Kesän puuhasteluihin kuulunee uuden järjestelmän suunnittelu ja toteutus. Paronin on tarkoitus jäädä varajärjestelmäksi niille sijoillleen.