Ei ole helppoa tapetin hankinta, ei. Joskus sitä vaan käveli rautakauppaan ja valitsi ihastuttavista tapeteista omansa, tyyliin ja makuun sopivan, mutta ei enää. Non-woveneita ja muita härpäkkeitä piisasi ja kuntayhtymän kädetön marakattikin olisi saanut ne ripustettua seinille, etu- ja takaperin kohdistettuna.

Lähtötilanne. Ensimmäinen vuota paikallaan: Herra Froselius on kunniapaikalla vahtimassa työntekoa.

Nyt pitää olla perinteistä. Viimotten päälle muovitonta ja perinteikästä. Mieluiten naapurin mummon käsin painamaa, 30-luvulla viimeistään. Oman pellon luomukasveista piian uuttamilla väreillä tehtyä ja telat pappan itse kaivertamia.

Koska realismi on epämiellyttävä tosiasia, päädyin vertailemaan eri tapettivalmistajien paperitapetteja. Mikä ihme niistä nyt sitten olisi sitä oikeaa, hengittävää paperitapettia?

Panu Kailan hyväksymä perinteikäs tapettimerkki Lim & Handtryck vaikutti oivalta vaihtoehdolta. Jos se Panulle passaa, sopii se minullekin.

Rakennusapteekin sivuilla kehaistaan tapettia: ”Aidoissa liimamaalitapeteissa on hohtoa ja värikylläisyyttä jota ei löydy moderneissa nykymenetelmin painetuissa tapeteissa. Rautakaupan paperitapeteissa on kaikissa muovipinta mistä syntyy hengittämätön muovikalvo seinään. Vanhassa rakennuksessa seinien ”hengittävyys” on erittäin tärkeää ja seinien muovittaminen ei ole vaihtoehto.

Liimamaalitapetit ovat painettu paksulle paperille ja ovat helppoja tapetoida. Ne ovat pyyhittävissä kostella kankaalla ja niistä on helppo poistaa tahroja ja likaa. Liimamaali kostuu liidusta, pigmenteistä, selluloosaliisteristä ja pellavaöljystä.  Jos haluat käyttää samaa maalia mitä tapeteissa on, voimme myös toimittaa sitä! Tapetit perustuvat vanhoihin tapettimalleihin mistä on tehty uustuotantoa. Jokaisen tapetin kohdalla löytyy alkuperäinen värisävy mistä on myöhemmin tehty värimuunnelmia. Monet mallit ovat painettu alkuperäisillä tapettiteloilla. Jos haluat tapetteja omilla värisävyillä, niin sekin onnistuu. Rakennusapteekin valikoimassa on tapettimalleja aina1700-luvulta 1950-luvulle asti.

 

Kävin kuolaamassa, pahoitteluni yrittäjille tästä, Rakennusapteekissa Billnäsissä Lim&Handtryck tapetteja ja löysin useampiakin upeita vaihtoehtoja. Ihastuin Röd Bok –malliston loistavan siniseen Florian -tapettiin.

Näin sen syvät sinisen sävyt salin seinillä ilta-auringossa, sitten iski taas se realismi. Tapettirullan hinta oli 179e. Mitäpä sitä ei maksaisi juhlasalin hengittävästä tapetista, eihän sitä menisi 20 rullaa enempää. Sillä rahalla ei saisi kuin pitkän pätkän hirsiseinää, monta ikkunan entisöintiä, uuden hellan särkyneen tilalle, uuden astianpesukoneen ja muuta pientä.

Mitkä värit!

Jos edellä mainituista kykenisi luopumaan, niin sitten on vielä kolme tahmatassuista lasta, lukematon määrä värikyniä, se pulskan ponin kokoinen koira ja kynsiään joka paikkaan survova kolli.

 

 

 

 

Jotain edullisempaa oli pakko keksiä. Lim&Handtryck tapetteja on valmistettu jo aika kauan, olettaisin niiden painavan printtejään vielä muutaman vuoden kuluttuakin. Josko löytäisin jonkun hyvän, mutta edullisen ratkaisun ja kun voitan Lotossa, ostan koko taloon uudet paperitapetit.

Ihan yhtä upeaa tuossa mikroskooppisessa mallipalassa

Rakennusapteekissa oli montaa muutakin ihanaa härpäkettä, tarpeellista ja tarpeetonta tarviketta ja siellä olisin viettänyt, seurani kyllästyneestä ääntelystä huolimatta, monta tuntia kauemminkin. Onneksi putiikki meni kiinni ja tuli nälkä. Ja vähän se realismikin masensi.

 

Pakko mainita, että Rakennusapteekissa oli muitakin laadukkaita tapettimerkkejä, jotka sopivat vaativampaankin perinnetuunaajan makuun ja myös Lim&Handtryckin mallistosta löytyi huomattavasti edullisempia vaihtoehtoja. Tapetoitavan salin koko on jotain uima-altaan ja lasten jalkapallokentän väliltä, joten nyt piti löytää oikeasti lompakkoa hellivä ratkaisu. Akuuttina peitettävänä Huokoleijonalla tehty seinä, mutta samalla tapetilla oli tarkoitus ”muutaman” vuoden sisällä tapetoida koko huone.

Olin pitkään ihaillut Pihlgren Ritolan tapetteja, mutta suhtauduin hieman mietteliäästi niiden sisältämään pinnoitteeseen. Vaakakupissa painoi tuotteiden kotimaisuus.

Siispä kyselemään lisätietoja tehtaalta.

Kysyin mahdollisuudesta saada pinnoittamatonta versiota ja samassa lauseessa ilmoitin tapetin budjetin olevan hyvin lähellä nollaa.

Sain nopeasti hyvin ystävällisen vastauksen. Lainaan Tapettitehtaan Susannaa kirjaimellisesti, jotten höpise omiani:

”Tapettien pinnoittaminen tarkoittaa paremminkin värin kiinnittämistä paperiin. Pinnoittamattomasta tapetista värit irtoavat helposti, emmekä suosittele sen käyttöä. Väripigmentit sekoitetaan liitujauhon ja vesiliukoisen liisterin seokseen. Jotta värit pysyisivät tapetin pinnassa, ne täytyy kiinnittää.Periaatteessa on mahdollista poiketa normaalista valmistustavasta, mutta se vaatii erillisen tilauksen. Erikoistilauksena tilatut tapetit tulevat hintavammiksi kuin normaalihintaiset tapetit.Edullisin tapa saada seiniin joku tapettipinta, on tapetoida seinä makulatuurilla ja esimerkiksi maalata se kevyellä sävyllä. Myöhemmin siihen voi tapetoida varsinaisen tapetin sitten päälle.”

 

Makulatuuritapetti! Tietysti, miksi sen olinkaan sivuuttanut? Munatemperamaalia pintaan ja varmasti ollaan perinteisiä! Onneksi kanat munivat solkenaan, materiaalia riittää.

Tapettiin tietysti pitää tehdä sabluunalla kuvio. Siihen loppui perinneintoilu. Muovinen, valmis sabluuna oli saatava, ei näillä käsityö- ja taidetaidoilla väännetä sabluunoita. Jo tapetointiin piti varata ikuisuus, saati sitten pienten, yksityiskohtaisten sabluunoiden ja sormien viiltelyyn.

Etsin kivaa muottia monista kaupoista ja kolmesta suomalaisesta nettiputiikista yritin moisia tilatakin, mutta ei onnistutkaan. Sain tuotteet ostoskoriin, mutta tilausvaiheessa niitä ei ollutkaan saatavilla. Muutama pelihousu ja kirosana myöhemmin sain tilattua sopivan muotin piironki.fi kaupasta. En tiedä mitä muuta siellä on tarjolla, kuvat näyttivät niin houkuttelevilta, etten uskaltanut katsella muita tuotteita.

Pihlgren ja Ritolalta tilatut makulatuuritapettirullat saapuivat parissa päivässä. Tilasin myös liisteriä, liisteriharjan ja tapettiharjan.

Varusteet. Liisterijauhepussi repeää aika helposti, jeesusteippi auttaa

Tapettipäivän koittaessa tuli mieleen lukaista ohje makulatuuritapetin laittamiseen. Hyviä ohjeita oli Tapettitehtaan ja Kymin Palokärjen sivuilla

 

Ohjeen ensimmäinen kohta, naulan- ja ruuvinreiät täytetään tasoitteella ja hiotaan. Ei tasoitettu. Päätettiin kokeilla, ovatko Huokoleijonassa tarpeeksi syvällä jäädäkseen piiloon.

Paperoitavat pinnat esiliisteröidään. Hyvä huomio. Esiliisteröitiin ja taas siirtyi paperointi päivällä.

Paperoidaan 5mm limisaumalla. Mikä hiton limisauma. Onneksi kaveri oli fiksumpi ja limisaumat tuli.

 

Kasteltu kuittipaperi laitetaan levyn saumojen päälle, jotta paperi ei repeile takana olevan seinän ja levyjen liikkuessa. Jos joku on unohtanut hankkia kuittipaperia, pitää improvisoida. Sanomalehtipaperikin kuulemma käy oikein hyvin, mutta myös makulatuuripaperista leikatut suikaleet vaikuttavat toimivan. Niiden pitäminen seinässä vaatii spagaatin ja kolmiakselisen piruetin, mutta kyllä ne sinne saa. Suosittelen kuitenkin hankkimaan sitä kuittipaperia. Liimallinen ikkunapaperi ei käy, sillä sitä paperia ei saa kiinnittää alustaan, vaan jutun juju on nimenomaan liikkuvuus. Liisteriäkään ei passaa samasta syystä käyttää. No, vähän käytin, ihan hitusen saumaan vaan toiselle puolelle, kun ei se piruettikaan oikein onnistunut. Voi sitten onnistua spontaanisti, kun sauma repeää.

Nauha lähes pysyy

Liisteriä, sekin pitää tehdä puolisen vuorokautta ennen käyttöä, kannattaa lukea tämäkin etukäteen, eikä tapetointikaverin leikellessä vuotia, laitetaan urakalla kohtalaisen oikeanmittaiseen vuotaan. Liisterin on hyvä olla tarpeeksi paksua, muttei liian, eikä siinä saa olla klimppejä. Sitä kuulemma ei kannata sekoittaa oksalla, tulee kaarnanpalasia. Ei ne häiritsevästi näy, kun on hiirtä pienemmät saanut nypittyä vuodasta pois. Mutta se oksa oli hyvin käsillä ja paremmin korvattavissa kuin ristuksen vanhat, mutta toimivat, puukauhat. Muuta ei oikein käsillä ollutkaan.

 

Suorakulma on hyvä. Se on myös hyvä olla ennen sitä sunnuntai-iltaa, kun tapetointi aloitetaan. Kun tapettihommaa on ensin lykätty esiliisteröinnin ja kuivumisen ja uuden liisterisatsin ja aikatauluongelmien takia viikolla. Kirvesmiehenkulmakin kuulemma käy, lienee jotain sukua sille suorakulmalle. Olisi kuulemma myös mukavaa, jos tapetointitarvikkeista olisi edes osa paikalla, kun paperoinnin olisi suotavaa alkaa.

 

Sitten, kun paikalla on johtoporras, suorittava osasto ja kolme innokasta kaksijalkaista apuria ja nelijalkaiset on saatu kammettua pihalle, läiskitään liisteriä liisteriharjan kanssa mukava kerros makulatuuripaperivuotien toiselle puolelle. Ja aika moneen muuhunkin paikkaan. Niiden apureiden toimesta etenkin. Vuotien taitteleminen vettymään onkin ihan mukava ja helppo osio, jos on huolellinen. Minä en ole, onneksi joku muu on.

Vuota on liiseteröity ja taiteltu ja nostetaan vettymään.

 

Vettynyt huopa repeää helposti, etenkin, kun yhden vuodan pituus on kolme metriä. Seinille nostamisessa vaadittiin myös työnjohdon fyysistä panosta, mutta siitä huolimatta ne sinne saatiin kohtuullisen ehjinä.

Puolivälissä

Työnjohtotehtävät tuli taas hoidettua viimeisen päälle hyvin ja tästä syystä olen varsin tyytyväinen lopputulokseen. Suorittava puolikin onnistui ihan hyvin. Nurkan kohdalla meinasi epätoivo iskeä, mutta tapetti vaan tyrkittiin liistereineen tapettiharjalla nurkkaan sopivaksi ja sitten jännitettiin kuivumista. Siitä tuli hyvä. Ei rypyn ryppyä.

Vuodat seinällä. Lähes 1/4 huoneesta paperoitu. Lämpöpatterin päällä on ollut ikkuna, siksi sen erikoinen sijainti

 

 

 

 

 

 

 

 

Enää ei tarvitse kuin päättää värit. Mikä ihme tuohon sopisi? Ruskea, kellertävä, sininen? Entä kuvion väri? Pigmentit, toteutus? Vielä riittää selvitettävää, ennen kuin tuo näyttää edes lähes valmiilta, mutta on se nyt jo paljon siistimpi ja viimeistellympi kuin pelkkä levypinta.

Tilasin jo Pihlgren & Ritolan tapettia sikarihuoneeseen ja sen projektin sain ammattilaisen toteuttamaan. Siihen liittyykin tarkempaa analyysia tapettien koostumuksesta ja liisterin syvimmästä olemuksesta, mutta se on jo seuraava juttu.