Mielestäni kartanonrouvaksi synnytään, tavalla tai toisella. Olen pähkäillyt syntymätapoja olevan mahdollisesti kolme.

A Synnytään fyysisesti siihen kartanoon
B Synnytään onnekkaiden tähtien alla ja naidaan kartanonherra tai voitetaan muutama miljoona raha- tai raviurheilussa
C Synnytään pähkäkaheliksi ja hankitaan rappioromantiikkaa ja rustiikkia henkeä huokuva 650 neliöinen rötiskö, jota voi kokonsa ja menneen loistonsa ansiosta hyvillä mielin kutsua Kartanoksi.

Sanomattakin lienee selvää, että tämä kartanonrouva kuuluu kartanonrouvien C-ryhmään. Voi kysyä aivan keneltä tahansa sukulaiselta tai tuttavalta, he siekailematta kertovat kaikkien C-ryhmän kriteerien täyttyvän heittämällä.

Kartanon käsite on melkoisen lavea ja minä olen ottanut vapauden käyttää kyseistä nimitystä pitsihuvilastani, joka edelleen huokuu nikkarittyylin romanttista tunnelmaa, tosin hieman hilseilevänä versiona. Tämä talo on takuulla täyttä, aitoa rustiikkia.

Minulla on vielä hyvin hatarahko käsitys Kartanoni rakennuttajan, Victor Forseliuksen, suvun taustoista, mutta ilmeisesti Pelto-Laurila on melkoisen kokoinen, vanhasta päätilasta, Laurilasta, jo aikoja sitten lohkottu tila. Minun hoiviini siitä on päätynyt vain hehtaarin kokoinen läntti, mutta se riittää pesueelleni, vaikka välillä muutaman kanan kanalakuvitelma riistäytyy aidoksi eläintarhahaaveeksi.

Blogisivuiltani löytyy artikkeli Victor Forseliuksesta ja tämän talon historiasta. Toiveenani on selvittää vielä tarkemmin Pelto-Laurilan ja Forseliuksen historiaa ja se tulee olemaan yksi blogin sivujuonteista.

Blogin pääasiallinen tarkoitus on kuvata yhden naisihmisen ja Kartanon suhdetta kivikoissa ja pilvilinnoissa, remontin sujumista ja hermojen venytystä. Kestääkö rouvan fanaattinen perinnerakennusinto hirsipaikkaukset ja ikkunoiden entisöinnit?
Ikkunoita on luultavasti vähemmän kuin miljoona, pestessä olen kyllä ihan varma, että miljoona ei riitä.

Yritän kertoa mahdollisimman kattavasti tuotteiden etsintäprojekteista ja hankinnoista, materiaaleista ja valmistajista.
Kertoa projektista, jossa naisihminen istuu piskuinen epäkeskohiomakone kädessään keittiön lattialla ja vuodattaa isoja kyyneleitä pölyn keskellä, koska olisi sittenkin kannattanut laittaa ne vanhat navetan lankut höylästä läpi.
Nyt niissä lankuissa on kyllä varsin vankka aloittelijan käsityönleima ja rutosti tunnearvoa.

Valmistumisaikataulu on tuntematon ja nyt jo lompakon sisävuorit rähisevät toisilleen, mutta toivon silti nauttivani matkasta, joka hieman näyttää päättymättömältä sekä päättömältä ja hännättömältä tarinalta.

3 Kommentit

  1. Ritva H.

    Hei Anna hyvä. Olet osunut kultasuoneen ostamalla pitsi kartanon. Olet tajunnut kartanon arvokkuuden. Tekemällä jälki näkyy rakennuksen historiaa. Haaveilen siitä kun remonttisi etenee. Kertoisit kuulija kunnalle Victor Forsselin elämästä. esim. 10 e per henkilö + kahvi ja pulla tarjoilu pitsihuvilassa. Tai ensin alkuun seurahuoneella tai jossakin luentosalissa. Ihmisten uteliaisuus herää. alkaa kiinnostus .Millaista on ollut ennen. Ilmoittaisit fb perimä tietoja kysyessä yleisöltä tai lehdissä. Millainen sisustus on ollut kun Victor asui pitsihuvilassa. Mietin käytettiinkö siihen maailman aikaan vihreää väriä lattioissa. Mikä oli sen ajan trendi sisustuksessa. Oletko tutkinut sen ajan tietoa. Mitä oli saatavilla. Tuli mieleeni. Kun terassi on korjattu. Voisi yleisölle luentosi jälkeen kahvi pullat. Yleisö saisi tehdä kysymyksiä sinulle. Mitä mieltä itse olet. Toivotan parasta jaksamistasi. Toivottaa Ritva Hallikainen Olen kuulo näkörajoitteinen. Käytän kuulolaitetta. Olen 64 vuotias hieroja. Asun porissa.

    Vastaa
    • Anna Mariasik

      Hei, Ritva! Kiitos kannustavasta viestistäsi ja toivotuksista.

      Mielessäni siintää Kartanon monenlainen käyttö. Ajatuksesi kuulostaa oikein hyvältä, ja se varmasti tullaan toteuttamaan muodossa tai toisessa. Suunnitelmia käyttää kartanoa erilaisiin tilaisuuksiin, kuten vanhanajan elokuvailtoihin, valokuvauskursseihin, myyjäisiin, on noin miljardi. Vielä kun ehtisi toteuttaa niitä tai olisi joku puuhakas ihminen, joka innostuisi järjestelyistä.

      Tällä hetkellä tiedän valitettavan vähän Forseliuksesta ja tilan historiasta ennen hänen aikaansa. Lukuja ja toimia riittää, mutta millainen hän oli ihmisenä? Miksi jäi poikamieheksi? Löytyykö hänen lapsuusvuosistaan mistään tietoa?

      Onneksi naapurissa asuu historian monitietäjä, jonka tarinoiden kuuntelemiseen uppoutuisin aikakausiksi. Tällä hetkellä aikaresurssit rajoittavat sekä tiedonhankintaa että korjausprojektia, mutta ehkä jonain päivänä saan toteuttaa haaveeni ja kirjoittaa kirjan Forseliuksesta ja Pelto-Laurilan historiasta.

      Forseliuksen aikaisesta sisustuksesta minulla ei, ainakaan vielä, ole tietoa. Onneksi taloa asuttaneet ihmiset ovat hienosti säilöneet historian kerroksia, eivätkä poistaneet niitä, kuten monessa muussa vanhassa talossa on tehty. Kaakeliuunit on suurimmaksi osaksi säilytetty, eikä muokattu avotakoiksi tai sähkövastuksin toimiviksi. Vanhat puulattiat ovat säilyneet isoimmissa huoneissa ilmeisesti alkuperäisen värisinä uudempien linoleum- ja muovimattojen alla. Ne on tarkoitus maalata alkuperäisen mallin mukaisesti. Vanhat oviaukot ovat säilössä kipsilevyjen alla ja itse ovet vintillä.

      Terveisin
      Anna

      Vastaa
  2. Ritva hallikainen

    Lähetän 0451620189 Voit tekstailla minulle. Mitä mieltä olit ajatuksestani ideoida. Olet sinnikäs ja hyvä ihminen. joka on saanut aikaiseksi upeita juttuja. Toivottavasti saat vapaaehtoisia ammattilaisia sua auttamaan projektin jatkamiseen. Terveisin Ritva Hallikainen

    Vastaa

Lähetä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.